Suomen Olutseuran retkikohteina olivat tällä kertaa Rajamäen Do Good Brew ja Hämeenlinnan Temperance Brewing. Kummassakaan ei ole tullut aiemmin vierailtua, joten ilmoittauduin mukaan. Matkalle starttasi pikkubussilla 18 alan harrastajaa Jouko Luttisen johdolla. Rajamäellä ensimmäinen kohde oli vanhaan Alkon viinatehtaaseen rakennettu alkoholimuseo Ryyppi. Mielenkiintoista kalustoa, yli 100 vuotta vanhat kupariset tislauslaitteet aika erilaisia kuin uudemmissa tislaamoissa nähdyt. Rajamäen rankkaa historiaa kuvaavasti esillä oli myös it-tykki.
Samoissa Alkon vanhoissa tiloissa toimii myös omaperäinen Do Good Brew, peräti viidennessä kerroksessa. Onneksi hidas tavarahissi toimi, kun museossa oli jo tullut kiivettyä neljänteen kerrokseen. Jorma Tikkanen esitteli intohimoiseen tyyliin panimoa ja tarjosi oluita maisteltavaksi. Panimohan tekee pieniä eriä pelkästään fine dining -ravintoloille. Yhtä pieniä laitteita en muista ennen nähneeni kaupallisessa panimossa. Vaikka erät ovat pieniä, niin vuosituotanto kuitenkin 40 000 litraa ja miljoonan liikevaihto. Oluethan ovat tunnetusti kalliita, tarkoitus on nostaa näiden oluiden statusta samalle tasolle kuin viineillä. Olen vajaa pari vuotta sitten kotiuttanut työkaverin kautta Do Goodin kaupan sortimentin, joten jonkinlainen tuntuma oluisiin olemassa. Ensimmäisenä näytteenä juotu Rajamäki Common lienee sama olut kuin silloin juotu Common. Story-ravintolalle tehty Prototype Rhubarb & Licorice oli maustettu saison, 5,8 %. Lievästi hapan hyvin samea olut, mausteet tuntuivat suhteellisen hillitysti, mutta selvästi kuitenkin. Ei siis oikean saisonin kanssa juurikaan tekemistä. Toinen Prototype-leimalla varustettu tölkitys oli tehty mediahahmo Kozeen Shiwanin kanssa, Black Lime & Timur Pepper, 6,7 %. Varsin hillittyä mausteisuutta edusti tämäkin, vähemmän happamuutta kuin edellinen. Ehkä session mielenkiintoisin oli virolaiselle Hiis-ravintolalle tehty 6,0 -prosenttinen Pine, Pine & Pine. Tälläkin tummahkolla oluella saison-leima, mausteina männyn käpyjä, neulasia ja kaarnaa. Tässä oli miellyttävää kuivuutta ja vaikeasti kuvattavaa mausteisuutta. Odotettua hillitympiä makuja siis näytteissä, mutta eihän tällaiset tuotteet saa kaltaistani Reinheitsgebot-uskovaista innostumaan. Arvostan kyllä yritystä, kunnianhimoisia kansainvälisiä suunnitelmia kuulosti olevan Amerikan markkinoita myöten. Bisneskeissi ei ole taatusti helppo.
Seuraavaksi siirtymä Hämeenlinnaan Kantolan alueelle, jossa ensin myöhäinen lounas Sotkanrannan ravintolassa. Jostain syystä oma burgerini valmistui paljon myöhemmin kuin muiden, joten jouduin hotkimaan sen kiireessä, jotta ehdittiin ajoissa viereiseen Temperance Brewingiin. Temperancen oluitahan on ensimmäisen toimintavuoden aikana tullut juotua jo varsin kattavasti ja laatu on ollut koko ajan korkealla. Siksi tämä matkakohde herätti eniten odotuksia.
Myös Temperance sijaitsee katutasoa korkeammalle, mutta vain toisessa kerroksessa. Hieman yllättäen Marietta Kuivanen ohjasi vieraat ensin panimon vieressä toimivan keskiaikakompleksin ravintolaan Tupsukorvan Kievariin. Sinne oli katettu pöytiin ensimmäinen maistiaisolut, joka oli itseoikeutetusti Katuma Pils. Temperance on nyt tämän vuoden puolella viritellyt lager-projektiaan, jossa pohjahiivaoluita kypsytetään vaakatankeissa. Tätä Katuma-versiota oli pidetty niissä nelisen viikkoa. Erittäin puhdasta ja maistuvaa, mutta ehkä voimakasta katkeruutta oli hieman sordinoitu sitten viimekesäisen ensikohtaamisen. Ensimmäisen oluen jälkeen päästiin sitten panimon puolelle, jossa myös Micky Alexander hääräsi. Päälaitteisto on hankittu Fredrikinkadun Birrificio/Nolla/Mamulta, ANT Systemsin kalustoa. Tilassa on laajentamisen varaan, mutta ilmeisesti vain noin 60 000 vuosituotantoon asti. Mariettan mukaan Temperance saattaakin tulevina vuosina siirtyä jonnekin muualle, ehkä johonkin maatilaan. Huomio kiinnittyi mm. real ale caskeihin, Temperance myy cask-oluita Hämeenlinnan Birgerissä, jopa tupla-NEIPAa on kuulemma caskattu onnistuneesti.
Takaisin Kievarin puolelle ja toisena näytteenä Very Fond Of Amarillo, joka sekin tuttu viime alkutalvelta. Vakuuttava sitruksen, pihkan ja katkeron kombo puraisi mukavasti nytkin. Päätteeksi vielä tuliterä Dandy ESB, 5,3 %, englantilaishumalat Bramling Cross ja Fuggles. Pehmeää ja pähkinäistä, mutta ehkä jää liian ohueksi ESB-sarjassa. Hedelmäisyyttä ja appelsiinimarmeladin vivahteita jää kaipaamaan, koska Fuller'sin asettama rima on tässä tyylissä niin korkealla. Ei Temperancen parhaita, mutta ryhdikäs suoritus tämäkin. Temperancen seuraavia oluita voi odotella luottavaisin mielin. Kaupasta hieman kotiinvietävää mukaan ja pääsimme paluumatkalle kohti Helsinkiä.
